Barcelona Marató 2014

Kun vajaat kaksi vuotta sitten aloitin tämän marahomman, niin aattelin, että jos joskus juoksen alle 3.10, niin se on ihan käsittämätön tulos ja kovempaa ei todellakaan tarvitse päästä. No, en vielä ollut  tuonkaan rajan alle päässyt, mutta Hangossa mentiin jo lähelle ja tähän asti tulokset ovat tulleet hyvin vaatimattomalla juoksuharjoittelulla. Heräsi siis ajatus, että maaginen kolmen tunnin alitus saattaisi olla mahdollinen, jos ryhtyisin oikein tosissaan treenaamaan juoksua. Loka-marraskuun vaihteessa tein sitten päätöksen, että nyt unohdetaan crossfit, pyöräily ja muu muutamaksi kuukaudeksi ja panostetaan kaikki juoksuun.

Kisaksi valikoitui Barcelona lähinnä aikaisen ajankohtansa (16.3.) vuoksi. Ajatuksena oli, että saisin kisan "pois alta" ennenkuin pyöräilykausi alkaisi huhtikuussa.  Päätin myös ottaa ensimmäistä kertaa käyttöön valmiin juoksuohjelman, sillä vaikka harjoittelusta alan jotain jo ymmärtääkin, koin kuitenkin paremmaksi, että on selkeä ohjelma, jota seurata ja jonka läpi vedettyäni pitäisi ainakin teoriassa olla huippukunnossa kisahetkellä. Ohjelmaksi valitsin lopulta Marius Bakkenin 100 Day Marathon Plan, jonka kesto on 15 viikkoa (+3 viikon totuttelujakso). En nyt käy analysoimaan itse ohjelmaa sen kummemmin, mutta harjoittelu tulisi joka tapauksessa olemaan aika paljon totisempaa kuin mihin olin tottunut.

Etukäteen arvelutti hiukan ohjelman vaatima raju juoksumäärien lisäys. En ollut koskaan aiemmin juossut yli 50km treeniviikkoa ja pikaisen arvion mukaan ohjelman kaikki viikot tulisivat olemaan  yli 60km. Alunperin tarkoituksena oli tosin vetää juoksemalla vain laatuharjoitukset ja tehdä pk-treenit joko pyöräilemällä tai hiihtämällä. Marras-, Joulu- ja Tammikuu olivat kuitenkin olosuhteiltaan sellaiset, että lopulta juokseminen oli järkevin harjoitusmuoto, kun tiet olivat sulina, lunta ei ollut (eikä juurikaan tullut) ja kokoajan oli märkää. Keskimääräiset viikkokilometrit taisivat lopulta asettua jonnekin 75 tuntumaan ja muutama suunnilleen 90km viikkokin oli mukana.

Pysyin onneksi koko ohjelman ajan terveenä ja pahempaa kremppaakaan ei tullut. Plantaarifaskiitti alkoi tosin tammikuussa oireilla vasemmassa kantapäässä, mutta siitä selvittiin kotihoidolla. Lisäksi oikeaan polveen on (hierojan mukaan) tullut ilmeisesti jonkin sortin kierukkavaurio, mutta se ei varsinaisesti haittaa juoksemista, joten ajattelin, että hoidetaan nämä vammat kuntoon sitten kisan jälkeen, kun kerran treenaamaan pystyy. Ohjelman aikana juoksin 5km, 10km ja puolikkaan testijuoksut ja kaikissa tuli merkittävää tuloskehitystä, joten eteenpäin selkeästi mentiin. Tosin, jos mitään laskureita on uskominen, en ollut alimatkojen tulosten perusteella vielä lähelläkään alle kolmen tunnin mara-aikaan vaadittavaa tulostasoa, vaikka parannusta tulikin. Tästä en tosin jaksanut juurikaan murehtia, sillä mun vahvuudet tuntuisivat olevan nimenomaan pitkällä matkalla, eivätkä alimatkojen tulokset ennenkään ole oikein luotettavaa arviota antaneet. Oleellista oli, että kehitystä tuntui tulevan. Viimeisten keventelyviikkojen aikana jalkavaivatkin paranivat ja viimeisen viikon alussa olin jo täysin valmis starttiviivalle.

Perjantaina päästiin vihdoin reissuun ja Barcelonassa perillä oltiin jo puolilta päivin.  Tarkoitus oli viettää frouvan kanssa samalla vähän kaupunkilomaa, mutta taka-ajatuksena oli myös muutaman päivän totuttelu korkeampaan lämpötilaan. Kävin perjantaina hölkkäilemässä vielä 8km kevyen lenkin ja lauantai vietettiin ajelemalla sähköpyörillä nähtävyyksiä katsellen. Ylenmääräistä kävelyä pyrin välttelemään ja siihen nuo sähköpyörät soveltuivat täydellisesti. Olivat muutenkin erinomainen tapa nähdä kaupunkia. Suosittelen.

KISA

Startti olí sunnuntaina 8.30, mikä oli tietty ihan jees, sillä aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja jo aamulla lämpötila huiteli kahdenkympin tienoilla. Olin ilmoittautunut sub3-lähtöryhmään, eli ensimmäiseen "karsinaan", joka lähti eliittiryhmän jälkeen. Pääsin hotellilta metrolla suoraan lähtöpaikalle, kamat ulkona päälle ja vaihtokamat säilytykseen. Olin lähtökarsinassa n. 8.20 valmiina ja fiilis oli kaiken kaikkiaan erinomainen. Startin koittaessa ryhmä lähti sujuvasti liikkeelle ja ylitin lähtöviivan about 30s eliten lähdön jälkeen. Kauaa ei tarvinnut siis jonotella ja ryhmä lähti aika sujuvasti liikkeelle. Reitin ensimmäinen 9km sisältää pitkälti loivaa nousua ja olin jo etukäteen päättänyt varoa lähtemästä liian kovaa liikkeelle. Ryhmässä oli kuitenkin erittäin helppo juosta ja päätinkin, että pidän 3h-jänikset kokoajan näköpiirissäni, niin vauhti pysyy suunnilleen oikeana. Pientä murhetta aiheutti uusi Garminin mittari, joka edisti hiukan ja antoi siis turhan optimistisia kilometriaikoja. Hoksasin tämän onneksi hyvissä ajoin ja tämän jälkeen siirryinkin pelkkään kelloseurantaan.

Juoksin jänisten lähettyvillä ja 10km kohdalla katsoin kellosta olevani noin 30s tavoitevauhtia edellä.  Tässä vaiheessa eka geeli naamaan ja hyvällä mielellä eteenpäin. Seuraavaan kontrollipisteen päätin 14km kohdalle, missä noin kolmannes olisi takana ja aikaa olisi pitänyt kulua mielellään alle tunti. 14km väliaka oli suunnilleen 59 minuuttia, eli hyvin kulki edelleen.  Seuraava etappi olikin sitten jo puoliväli, mutta noista kilometreistä 14-20 ei ole oikein mitään mielikuvaa. Geeliä otin lisää 20km kohdalla. Puolimatkassa väliaika oli n. 1.29. Olin alunperin ajatellut, että eka puolikas pitäisi juosta 1.28 paikkeille, jotta olisi plakkarissa hyytymisvaraa jälkimmäiselle puolikkaalle, mutta ei se nyt näköjään mennyt ihan niin.  En tosin jaksanut murehtia, sillä juoksu tuntui kulkevan riittävän kevyesti ja kilometrivauhdit pysyivät tasaisina.

Jossain 23km paikkeilla nappasin suolatabletin ja yhden särkylääkkeen varmuuden vuoksi. Aurinko paistoi suojattomissa paikoissa todella kuumasti ja yritin parhaani mukaan juoda. Vesipisteitä oli suunnilleen 3km kilometrin välein ja joka pisteellä sai 33cl vesipullon mukaan. Siitä sain yleensä juotua puolet ja loput heitin mäkeen. Laskeskelin siinä juostessani muuten, että n. 15000 juoksijaa tuotti reilut 100000 kappaletta muovipullojätettä. Melko paljon, mun mielestä. No joo, eipä tuolla oltu (tällä kertaa) maailmaa pelastamassa.  Osalta tankkauspisteistä sai Powerade-urheilujuomaakin, mutta se oli itselleni liian väkevää juotavaksi isommissa määrin, eli pääosin vedellä mentiin. Niin ja olihan reitin varrella vaikka mitä nähtävyyksiäkin, mutta jostain syystä jäi tällä kertaa maisemien ihailu vähän vähemmälle. No, mutta sitten juostiin taas.  Seuraavan checkpointin päätin ottaa 28km kohdalle, eli 2/3-matkaan, missä väliaika olisi siis oltava alle 2h ja olihan se. Muistaakseni 1.58.30 tjms.  Fiilis oli erittäin vahva, joten geeliä lisää ja tässä kohtaa päätin jättää 3h-jänikset taakseni. En kiristänyt hirveästi vauhtia, mutta hiukan kuitenkin. Ajattelin, että eipä tässä hätää, sillä kyllähän sen sitten huomaa, jos jänikset tulee ohi uudelleen ja sitten voi koittaa taas roikkua niiden perässä parhaansa mukaan. Tässä vaiheessa porukka alkoi sitten hiukan hyytymään ja ohituksia alkoi kertyä. Kai sieltä takaakin joku tuli ohi, mutta harvempi kuitenkin. 32km kohdalla laskeskelin, että nyt on viimeiseen kympiin varaa käyttää 45 minuuttia ja silti 3h alittuu. Oikeastaan ainoa kauhunhetki tuli jossain 35km paikkeilla, kun vasen reisi tuntui hetkellisesti puutuvan kokonaan. Ehdin jo oikeasti säikähtää, mutta puutumus meni yhtä nopeasti ohi kuin tulikin, joten nopeasti viimeinen geeli huiviin ja maalia kohti.  Tässä vaiheessa arvioin hyytymisvaraa olevan 1-2 minuuttia ja aloin olla varma, että homma tulee hoidetuksi, kunhan vaan mitään teknisiä vaikeuksia ei tule.  Viimeinen 2km on loivaa nousua, joten mitään loppukiriä en irrotellut, sillä ei ollut tarvetta. Yleensähän sitä pyrkii juoksemaan parhaan mahdollisen suorituksensa, mutta nyt itselleni riitti 3h-alitus ja sillä kuinka paljon se menisi alle, ei ollut mitään merkitystä. Päätin siis mieluummin tuoda itseni varmasti ehjänä maaliin, kuin repiä viimeisillä kilometreillä niitä viimeisiä "löysiä" sekuntteja ajasta pois. Maaliin tullessa en nettoajasta tiennyt, mutta maalikello näytti 2.59 ja jotain, joten se oli siinä!  IHAN **TUN MAHTAVAA!!!

Voittaja

3 tuntia alittui ja kondis oli maalissakin hyvä, joten ei tarvinnut pötkötellä, oksennella eikä pyörtyillä.  Nettoaika oli Garminin mukaan 2.58.31, eli aika jees. Vaimokin löytyi maalialueelta samantien, joten ei muuta kuin mitalikuvat kehiin ja interveppiin jakoon tietysti heti.  No, eiköhän naapurin isäntä sitten samantien ollut ilonpilaaja ja kävi kommentoimaan, että tulosseurannassa loppuaika oli 3.00.10. Ensin mää olin, että "Ei ***tana!", mutta sitten mää olin, että "Ei **ttu ole totta, sillä mää näin sen maalikellon!".  Joten ihan sama, kyllä ne tulokset sieltä korjaantuu. Kamalaa vaan tämmöinen reaaliaikainen seuranta, kun Suomessa tiesivät paremmin, miten meikäläisen juoksu kulkee kuin itse tiesin paikan päällä.  Hotellille päästessämme tulokset oli sitten päivitetty ja virallinen nettoaika oli 2.58.34.

Garmin data

Tulokset

18 viikkoa kovaa duunia tuotti halutun tuloksen, joten kyllä sitä vaan harjoittelemalla näköjään jotain saa aikaiseksi.  Tämä oli itselleni sen verran kova rutistus sekä henkisesti että fyysisesti, että pitää oikein Oscar-voittajien tyyliin jakaa hiukan kunniaa myös muille.  Ensisijaiset kiitokset tästä kuuluu tietysti vaimolle, joka sangen pitkämielisesti on jaksanut suhtautua mun loputtomiin intervallispekulointeihin, jalkavaivoihin ja välillä hiukan haastaviinkin harjoitusaikatauluihin.  Mahtavaa on ollut myös kaverien tsemppaus ja vertaistuki  harjoituskauden aikana. Joten kiitos  Joni, Matti, Eetu, Teemu, Tii ja monet muut.  Itsehän olen ollut tavallistakin huonompaa juttuseuraa viime kuukausina, kun ei pieneen päähän ole paljon muuta mahtunut kuin tämä juokseminen.  Bakkenin ohjelmaakin pitää hiukan kehua, sillä näköjään se toimii, jos näissä vauhdeissa 5 kuukaudessa rutistetaan 13 minuuttia mara-ajasta pois. Siinäpä se ja sitten kohti uusia koitoksia!

Nike Flyknit Lunar1

The weapon of choice: Nike Flyknit Lunar 1.  Marakengän valinta oli tällä kertaa hiukan haastavampi, sillä halusin selkeästi keveämmän ja nopeamman kengän kuin entset marakengät, mutta silti riittävän vaimennetun. Pitkällisen tutkimuksen jälkeen päädyin näihin ja hyvät oli. En tosin ollut vielä ennen starttia ihan vakuuttunut kenkävalinnasta, mutta näin jälkikäteen olen. Vaimennusta riittää, mutta silti kengällä on helppo juosta kovaa. Kudottu päälliosa tekee kengästä kevyen ja napakan, mutta se ei silti ole liian tiukka. Kengän erinomaisuudesta kertoo mara-aika, lähes kivuttomat pohkeet ja vain muutama mustunut varpaankynsi.