Ruisrääkki 2014

Syksyn kisaputki jatkui tuttuun tyyliin Ruissalojuoksuilla.  Aiempina vuosina Rääkki on ollut tärkeä kisa, sillä sen pohjalta olen yleensä arvioinut vauhtia sitten syksyn maralle.  Tänä vuonna ei kisakalenterissa ole kuitenkaan syysmaraa, vaan jotain aivan muuta, joten kovin vakavasti en jaksanut Rääkkiinkään suhtautua. Oikeastaan koko osallistumisessa ei tänä vuonna ollut järkeä, vaan tälle viikonlopulle olisi voinut keksiä hyödyllisempiäkin treenejä. Pitää se yksi kisapuolikas kuitenkin vuodessa juosta, joten viivalla siis oltiin.

Valmistautumista kisaan ei juurikaan ollut. Vauhtiharjoittelu on ollut todella vähissä jo pidemmän aikaa ja otin koko viikon normaalina treeniviikkona, joten juoksukilometrejä oli tälle viikolle jo ennen kisaa kasassa viitisenkymmentä. Näistä lähtökohdista ei siis mitään megalomaanisia odotuksia, eikä tavoitteita ollut.  Olin kuitenkin suht varma, että juoksen alle 1.30 ja sen myötä varsinaiseksi tavoitteeksi asetin sijoittumisen 30. parhaan joukkoon miesten kokonaiskilpailussa.  Kisasuunnitelmana oli, että juoksen 4:15min/km vauhtia alun ja sen jälkeen alan puskea mahdollisimman kovia kilometriaikoja ja maalissa sitten katotaan paljonko alle 1.30:n menee.

Olin lähtökarsinassa loistavasti sijoittuneena, joten juoksu alkoi heti sujuvasti.  Aiemmista vuosista oppineena otin alun ylämäet rauhassa ja lisäsin kaasua vasta 6km kohdalla, kun päästiin luukuttamaan tasaista rantaraittia. Olin jotakuinkin tavoitteessa tuossa 6km kohdalla, joten ei muuta kuin tulosta tahkoamaan. Ei se sitten kuitenkaan ollut kovin helppoa. Juoksu kulki kyllä hyvin, eikä mitään ongelmia ollut, mutta vauhti ei vaan riittänyt. Lisäksi jossain 16km kohdalla jäin lähes koko loppumatkaksi ilman juoksuseuraa, niin ei sitä viimeistä puristusta oikein löytynyt. Viimeisellä kilsalla yritin vielä tavoittaa edessä näkyvää juoksijaa, mutta ei sekään onnistunut. Maalissa Garmin näytti tylyä loppuaikaa 1.30.26, joten eipä 1.30 sitten alittunutkaan.  Tässä kohtaa kiroilin hieman.  Sittemmin totesin, että hyvinhän se meni.  Sykekäyrä on täydellinen, vaikka en sitä seurannutkaan, kisasuunnitelma toimi (poislukien kilometrit 16-19, jotka joudun juoksemaan täysin yksin) ja juoksu tuntui koko matkan helpolta ja hyvältä. Tänään ei vaan vauhtia ollut enempää.

Kun kaivelin tuloslistat esiin, niin siellä olikin tarjolla erittäin positiviinen yllätys. Olin miesten yleisen sarjan 15. ja kokonaiskilpailun osalta laskeskelin, että ikäsarjoissa oli 8 itseäni nopeampaa, joten sieltäkin sijoitukseksi tuli 23. Tavoitte täyttyi siis komeasti.

Tulokset

Garmin data

Tämä oli tämmöinen välivuosi, mutta Rääkkiennätys parani silti 1,5 minuuttia. Sinällään huvittavaa, että puolikkaan ennätyksenäni säilyy edelleen kevään maratonin väliaika, mutta ehkä se vielä jonain päivänä pannaan uusiksi varsinaisessa puolikkaan kisassakin. Kisajärjestelyt toimivat hyvin, sää oli kaunis ja porukka tuntui viihtyvän, joten mikäpäs siinä.

Adidas Adios 2

The Weapon of Choice: Adidas Adios 2. Sama kenkä kuin viime vuonna. Aika paljon enemmän vaan kilometrejä alla, mutta toimii edelleen. Jäykkä, sopivasti vaimennettu, istuu loistavasti ja pitää käsittämättömän hyvin. Harmi, että tämä poistui Addun valikoimista, joten muutaman sadan kilometrin päästä joudun etsimään itselleni jonkun toisen vauhtikengän.

Nuuksio Classic 2014

Syksyn kisakausi lähti käyntiin nyt jo perinteeksi (3. kerta) muodostuneella Nuuksio Classic-maastomaratonilla. Treenaminen kisaan jäi hiukan puolinaiseksi, vaikka määrällisesti maastojuoksua on tullutkin huomattavasti aiempia vuosia enemmän. Sen sijaan varsinainen metsässä tehty vauhtitreeni oli aika vähissä, vaikka etukäteen oli tiedossa, että nimenomaan nopeassa juoksussa suurimmat puutteet ovat. Näistä lähtökohdista huolimatta kunnianhimoisena tavoitteena oli neljän tunnin alitus. Tiesin kyllä, että kaikkien tähtien pitää olla oikeassa asennossa, jotta tuo onnistuisi, joten annoin itselleni hiukan armoa ja päätin olla tyytyväinen 4.10 alitukseen. Sijoituksen suhteen ei ollut varsinaisia tavoitteita, sillä arvelin, että tänä vuonna neljän tunnin alittajia olisi huomattavasti viime vuotta (15) enemmän ja näin ollen sijoitustakin oli vaikea veikkailla. Johonkin 30. sakkiin arvelin kuitenkin ehtiväni.

(c) Salla Lyytinen

Elokuussahan satoi ihan tolkuttomasti, mutta onneksi kisaa edeltävä viikko oli sateetonta, joten reitti oli ehtinyt kuivua ihan kohtuullisesti. Tämän lisäksi kisapäiväksi oli luvattu poutaa ja n. 20 astetta lämmintä, joten olosuhteet olivat jotakuinkin täydelliset. Startti oli tänä vuonna jaettu kahteen lähtöryhmään, joista ensimmäinen lähti klo 10. Toinen ryhmä lähti 5 minuuttia myöhemmin. Tämä oli fiksu ratkaisu, sillä se vähensi ainakin hiukan sumppua joka alun hiekkatiepätkän jälkeen on aiempina vuosina syntynyt polun alkuun. Viime vuonna suunnilleen nukuin startissa ja olin todella heikoissa asemissa polulle siirryttäessä, joten tänä vuonna päätin olla hereillä ja pyrkiä heti alussa hakeutumaan mahdollisimman hyviin asemiin.

(c) Ilkka Heinonen

Startti onnistui hyvin ja juoksu lähti rullaamaan samantien. Alku tuli tosin otettua liian kovaa, sillä ensimmäinen vitonen tuli juostua alle 24 minuuttiin ja sykkeet paukkuivat sen verran korkealla, että kauaa en sellaista vauhtia pysytyisi pitämään yllä. Ensimmäinen väliaika- ja tankkauspiste oli 11km kohdalla Solvallan laskettelukeskuksen huipulla ja päätin puskea sinne asti letkan mukana ja aloittaa sen jälkeen omavauhtisen juoksun. Juoksu kulki tankkauksen jälkeenkin ihan kohtuullisesti, mutta raju aloitus tuntui kyllä jaloissa. Puolimatkan väliaika oli n. 1.59 ja hiukan alkoi tulla sellainen tunne, että 4 tunnin alitus tulisi olemaan todella tiukassa. Jossain 23km kohdalla jalka alkoi todella painaa ja vauhditkin hyytyivät. Meno oli varsin synkkää seuraavat 10 kilometriä, mutta niin oli ilmeisesti muilllakin, sillä huolimatta selkeästä vauhdin hyytymisestä ketään ei tullut ohi, vaan sain jopa 11km ja 33km väliaikapisteiden välillä parannettua sijoitusta neljä pykälää. 33km huollossa join reilusti, täytin pullon ja lähdin puskemaan viimeistä etappia. Etukäteen tiesin, että loppumatkasta maasto on helpompaa ja juoksukin alkoi tuntua paremmalta. Se ei nyt varsinaisesti näy kilometriajoissa, mutta siitä viis, fiilis oli parempi. Valitettavasti mittarini oli kadottanut hetkeksi satelliitin jossain vaiheessa matkaa ja tämän lisäksi se selkeästi edisti, joten kilometriaikoihin ei ollut täysin luottaminen. 40km-merkillä katsoin kokonaisaikaa ja se oli tuossa kohtaa muistaakseni 3.56. Totesin, että reippaalla juoksulla menen mukavasti alle 4.10. Viimeisen kilsan tykitin niin paljon kuin jaloista lähti ja maalissa mittari näytti 4.08.22.

(c) Salla Lyytinen

Hyvä tulos. Virallinen aika oli 4.08.08 ja sijoitus 24. (283 miestä juoksi maaliin).  Pakko on myöntää, että 4 tunnin alle en olisi päässyt, vaikka olisin tehnyt jotain toisinkin. Parannusta tuli kuitenkin jotakuinkin 20 minuuttia viime vuoteen ja sijoitus parani 38 pykälää, eli ei se nyt ihan huonosti mennyt. Eikä se kisan tasokaan itse asiassa koventunut. Kärki meni jopa hiljempaa kuin viime vuonna ja 16 miestä meni alle neljän tunnin, eli siihen nähden omaan tulosparannukseen voi olla oikeinkin tyytyväinen.

Garmin data (n.25km jälkeen mittari sekoili)

Tulokset 

Joukkuekisassa ”Turku Trail Runners” oli mukana 7 hengen voimin (neljän parhaan tulos huomioitiin) ja sekin meni aika hyvin. Tulimme toiseksi edellämme vain Salomonin ”pro”-tiimi. Hyvä Turku ja kiitos panoksestanne Jaakko x2, Tommmi, Teemu, Eetu ja Miika.

Tänäkään vuonna ei kisasta ole kuin kehuttavaa. Järjestelyt toimivat totutusti moitteettomasti, polku oli pääosan matkasta upeassa kunnossa ja kalliot olivat kuivia, joten aika huolettomasti sai lasketella alamäetkin menemään. Ten points jälleen. Onhan tämä mahtava tapahtuma. Katotaan, jos sitten ensi vuonna se nelonen alittuisi.

Inov-8 X-Talon 190

The Weapon of Choice: Inov-8 X-Talon 190. Hiukan riskillä lähdin näin pitkälle matkalle tällä kengällä, mutta jälkiviisaana voi sanoa, että kannatti. Tautinen pito ja loistava maastotuntuma, joiden hintana tosin on olematon vaimennus ja surkea iskusuojaus. Vaimennusta en nyt niin kaivannutkaan, mutta loppumatkasta juuret ja kivet alkoivat kyllä hakata pohjista läpi.  Kuitenkin huomattavasti enemmän plussaa kuin miinusta.