Syksyn kisakausi lähti käyntiin nyt jo perinteeksi (3. kerta) muodostuneella Nuuksio Classic-maastomaratonilla. Treenaminen kisaan jäi hiukan puolinaiseksi, vaikka määrällisesti maastojuoksua on tullutkin huomattavasti aiempia vuosia enemmän. Sen sijaan varsinainen metsässä tehty vauhtitreeni oli aika vähissä, vaikka etukäteen oli tiedossa, että nimenomaan nopeassa juoksussa suurimmat puutteet ovat. Näistä lähtökohdista huolimatta kunnianhimoisena tavoitteena oli neljän tunnin alitus. Tiesin kyllä, että kaikkien tähtien pitää olla oikeassa asennossa, jotta tuo onnistuisi, joten annoin itselleni hiukan armoa ja päätin olla tyytyväinen 4.10 alitukseen. Sijoituksen suhteen ei ollut varsinaisia tavoitteita, sillä arvelin, että tänä vuonna neljän tunnin alittajia olisi huomattavasti viime vuotta (15) enemmän ja näin ollen sijoitustakin oli vaikea veikkailla. Johonkin 30. sakkiin arvelin kuitenkin ehtiväni.
 |
| (c) Salla Lyytinen |
Elokuussahan satoi ihan tolkuttomasti, mutta onneksi kisaa edeltävä viikko oli sateetonta, joten reitti oli ehtinyt kuivua ihan kohtuullisesti. Tämän lisäksi kisapäiväksi oli luvattu poutaa ja n. 20 astetta lämmintä, joten olosuhteet olivat jotakuinkin täydelliset. Startti oli tänä vuonna jaettu kahteen lähtöryhmään, joista ensimmäinen lähti klo 10. Toinen ryhmä lähti 5 minuuttia myöhemmin. Tämä oli fiksu ratkaisu, sillä se vähensi ainakin hiukan sumppua joka alun hiekkatiepätkän jälkeen on aiempina vuosina syntynyt polun alkuun. Viime vuonna suunnilleen nukuin startissa ja olin todella heikoissa asemissa polulle siirryttäessä, joten tänä vuonna päätin olla hereillä ja pyrkiä heti alussa hakeutumaan mahdollisimman hyviin asemiin.
 |
| (c) Ilkka Heinonen |
Startti onnistui hyvin ja juoksu lähti rullaamaan samantien. Alku tuli tosin otettua liian kovaa, sillä ensimmäinen vitonen tuli juostua alle 24 minuuttiin ja sykkeet paukkuivat sen verran korkealla, että kauaa en sellaista vauhtia pysytyisi pitämään yllä. Ensimmäinen väliaika- ja tankkauspiste oli 11km kohdalla Solvallan laskettelukeskuksen huipulla ja päätin puskea sinne asti letkan mukana ja aloittaa sen jälkeen omavauhtisen juoksun. Juoksu kulki tankkauksen jälkeenkin ihan kohtuullisesti, mutta raju aloitus tuntui kyllä jaloissa. Puolimatkan väliaika oli n. 1.59 ja hiukan alkoi tulla sellainen tunne, että 4 tunnin alitus tulisi olemaan todella tiukassa. Jossain 23km kohdalla jalka alkoi todella painaa ja vauhditkin hyytyivät. Meno oli varsin synkkää seuraavat 10 kilometriä, mutta niin oli ilmeisesti muilllakin, sillä huolimatta selkeästä vauhdin hyytymisestä ketään ei tullut ohi, vaan sain jopa 11km ja 33km väliaikapisteiden välillä parannettua sijoitusta neljä pykälää. 33km huollossa join reilusti, täytin pullon ja lähdin puskemaan viimeistä etappia. Etukäteen tiesin, että loppumatkasta maasto on helpompaa ja juoksukin alkoi tuntua paremmalta. Se ei nyt varsinaisesti näy kilometriajoissa, mutta siitä viis, fiilis oli parempi. Valitettavasti mittarini oli kadottanut hetkeksi satelliitin jossain vaiheessa matkaa ja tämän lisäksi se selkeästi edisti, joten kilometriaikoihin ei ollut täysin luottaminen. 40km-merkillä katsoin kokonaisaikaa ja se oli tuossa kohtaa muistaakseni 3.56. Totesin, että reippaalla juoksulla menen mukavasti alle 4.10. Viimeisen kilsan tykitin niin paljon kuin jaloista lähti ja maalissa mittari näytti 4.08.22.
 |
| (c) Salla Lyytinen |
Hyvä tulos. Virallinen aika oli 4.08.08 ja sijoitus 24. (283 miestä juoksi maaliin). Pakko on myöntää, että 4 tunnin alle en olisi päässyt, vaikka olisin tehnyt jotain toisinkin. Parannusta tuli kuitenkin jotakuinkin 20 minuuttia viime vuoteen ja sijoitus parani 38 pykälää, eli ei se nyt ihan huonosti mennyt. Eikä se kisan tasokaan itse asiassa koventunut. Kärki meni jopa hiljempaa kuin viime vuonna ja 16 miestä meni alle neljän tunnin, eli siihen nähden omaan tulosparannukseen voi olla oikeinkin tyytyväinen.
Garmin data (n.25km jälkeen mittari sekoili)
Joukkuekisassa ”Turku Trail Runners” oli mukana 7 hengen voimin (neljän parhaan tulos huomioitiin) ja sekin meni aika hyvin. Tulimme toiseksi edellämme vain Salomonin ”pro”-tiimi. Hyvä Turku ja kiitos panoksestanne Jaakko x2, Tommmi, Teemu, Eetu ja Miika.
Tänäkään vuonna ei kisasta ole kuin kehuttavaa. Järjestelyt toimivat totutusti moitteettomasti, polku oli pääosan matkasta upeassa kunnossa ja kalliot olivat kuivia, joten aika huolettomasti sai lasketella alamäetkin menemään. Ten points jälleen. Onhan tämä mahtava tapahtuma. Katotaan, jos sitten ensi vuonna se nelonen alittuisi.
 |
| Inov-8 X-Talon 190 |
The Weapon of Choice: Inov-8 X-Talon 190. Hiukan riskillä lähdin näin pitkälle matkalle tällä kengällä, mutta jälkiviisaana voi sanoa, että kannatti. Tautinen pito ja loistava maastotuntuma, joiden hintana tosin on olematon vaimennus ja surkea iskusuojaus. Vaimennusta en nyt niin kaivannutkaan, mutta loppumatkasta juuret ja kivet alkoivat kyllä hakata pohjista läpi. Kuitenkin huomattavasti enemmän plussaa kuin miinusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti