21.-22.2. juostiin Espoon Esport-areenalla Endurance 24h -tapahtuma, missä nimensä mukaisesti juostiin 24 tuntia 390 metrin rataa niin monta kertaa kuin suinkin ehti. Mitäs mää sitten siellä tein? Vaarojen jälkeen päätin kyllä, että jatkossa panostan enempikin ultramatkoihin, mutta toisaalta lupasin kyllä itselleni, että en varmasti juokse ultraa sileällä, enkä varsinkaan sisällä. Niin sitä vaan mieli muuttuu.
Mitään pienintäkään järkeähän tuollaisessa touhussa ei ole, mutta siinä sen hienous varmaan tavallaan piileekin. Laitettuani ilmoittautumisen marraskuun lopulla sisään totesin kaverille, että ”Nyt hypätään kyllä suoraan syvään päähän!”. Käsittääkseni ultrailu alkaa niin, että eka juostaan vaikkapa 6h kisa, sitten 100km tai 12h ja sen jälkeen keräillään rohkeutta 24h koitokseen. Noh, mä juoksin Vaaroilla rapiat 11h, joten päätin skipata nuo väliaskeleet ja 5kk myöhemmin olla valmiina vuorokauden koitokseen. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin perimmäisenä tarkoituksena tässä oli (omien rajojen hakemisen lisäksi) testailla, miten kroppa ja pää reagoivat, kun siirrytään vuorokauden toiselle puoliskolle. Tästä ei nimittäin ole vielä kokemusta, sillä pisimmät juoksu- ja pyöräilyhommat ovat kestäneet sen 11-12h. Kesällä kauden pääkoitoksessa ollaan vuorilla liikkeellä varmaankin 17-20 tuntia, joten ihan kaikkia oppirahoja ei viitsisi siellä maksella. Tuo sisähalli on kuitenkin suht turvallinen ympäristö vetää itsensä rajalle (ja sen yli) sekä selvittää, mitä sitten tapahtuu. Mieluummin ensi kerta tuolla kuin jossain vuorenrinteellä.
Mitään erityistä ultratreeniä en ruvennut tätä varten tekemään, vaan jatkoin samalla tapaa kuin aiemminkin. Siis urheilua 8-10 tuntia viikossa, mistä 1/3 CrossFitia ja loput juoksua ja/tai pyöräilyä. Erehdyin tosin jossain vaiheessa lukaisemaan juoksufoorumin 24h-ketjua ja niiden keskustelujen pohjalta totesin, että treenaan liian vähän ja senkin vähän ihan väärin. Nuo oikeat ultraajathan juoksevat viikossa yhtä paljon kuin meikäläinen kuukaudessa. Mitäpä siitä, niillä mennään mitä on. Sinällään en kovin huolissani jaksanut olla, sillä sain loppuvuoden aikana tiristettyä kropasta ylimääräiset rasvat pois (=tehosuhde paranee), lihaksisto/voimatasot ovat kondiksessa (=mies pysyy ehjänä) ja ainakin etukäteen ajattelin, että vahvuuksiani ovat hyvä vatsa, kova pää ja korkea kipukynnys. Noilla kompensoidaan kuitenkin ainakin jonkin verran kenties puutteellista kestävyyttä.
Joku ultralaskuri ennusti mun tämän hetkisen (arvioidun) maratontuloksen ja ennenkaikkea Vaarojen tuloksen perusteella, että 200km pitäisi mennä. Tuo on oikeasti, varsinkin ensikertalaiselle, ihan hyvä tulos, joten päätin olla vähän armollisempi ja varsinaiseksi tavoitteeksi asetin 100 mailia, eli 168km. Ajatuksena oli, että ensimmäinen 100km menisi johonkin 11h paikkeille ja sen jälkeen mentäisiin sen verran kuin pystyy. Päätin myös jo etukäteen, että mikäli jalat menee huonoon kuntoon, niin keskeytän, sillä tämä kisa ei ole sen arvoinen, että seuraavat kaksi kuukautta menee vammoja parannellessa.
 |
| Eväät |
Juoksutaktiikaksi päätin valita nopeatempoisen juoksu/kävely-tyylin. Tarkemmin ottaen 8/2-suhteella juoksua/kävelyä ja tämä siis heti alusta alkaen. Käytännössä Esportilla tämä tarkoittaisi 3,5 kierrosta juosten ja puolikas kävellen. Tavoitteena olisi pitää 4 kierroksen ajat melko vakioina, eli jossain 10-11 minuutin paikkeilla. Juoksuvauhtina tämä tarkoittaisi aluksi 6min/km (ja siitä sitten tasaisesti hyytyen) ja siihen nuo kävelyt päälle, joten tunnissa pitäisi edetä siis noin 9km. Tämä suunnitelma toimisi hyvällä säkällä puoliväliin saakka, mutta sen jälkeen oltaisiin tuntemattomilla vesillä. Energiatankkaus oli se etukäteen ongelmallisin osuus, sillä suoriksen aikana kuluttaisin noin 12000 kcal, joten jottain tarttis syödä. Päätin hoitaa tankkauksen geeleillä, patukoilla ja paikanpäältä saatavalla lämpimällä ruoalla. Arvioin, että pystyisin tunnissa saamaan sisään noin 300-400kcal, jos energia uppoaisi ja vatsa kestäisi. Nähtäväksi jää.
 |
| Valmiina lähtöön |
Startti oli klo 12 ja on olin pelipaikalla hiukan vaille klo 11. Tuppauduin Matin huoltopöydälle eväineni, vedin kamat päälle ja olin valmiina lähtöön. Ja sitten juostiin. Toiset juoksi kovaa, toiset hiljaa ja meikäläinen jossain siellä välimaastossa. Suunniteltu vauhti löytyi helposti ja erinomaisesta näyttötaulusta oli helppo seurata kierrosaikoja. Taktiikan toteutus piti täydellisesti ja ensimmäiset 6 tuntia sain nakuteltua 4 kierroksen satsit täsmälleen 10 minuuttiin. Pidin myös säntillisesti kiinni tankkauksesta, eli tasatunnein patukka ja puolituntisin geeli sisään. Väliaikoina hiukan karkkia, sipsiä, suolakeksiä yms. ja jatkuvasti nestettä. Juoksu kulki yllättävän hyvin ja oikeastaan ainoa matalapaineenalue iski jossain 4 tunnin paikkeilla, kun alkoi olla vähän tylsää. Se meni kuitenkin suht nopeasti ohi ja 6-tunnin suunnanvaihdossa fiilis oli korkealla. Suunnanvaihdon jälkeen meni puolisen tuntia, että pääsin hyvään rytmiin kiinni, mutta sitten meno olikin hämmästyttävän kevyttä. Nakuttelin jopa nopeampia kierrosaikoja kuin alussa ja ainoa muutos oli, että pidensin kävelyosuutta n. 50 metrillä. 7 tunnin kohdalla pysähdyin (VIRHE!) syömään lautasellisen pastaa, mikä teki oikein hyvää, mutta liikkeellelähtö oli aika kivulias. Seuraavat kaksi tuntia menivät vaivattomasti, mutta 9 tunnin kohdalla vasemmasta päkiästä puhkesi ensimmäinen verirakko ja punainen värjäsi komeasti valkoisen kengän. Ei se ihmeemmin sattunut, eikä haitannut juoksua, mutta otin sen kuitenkin varoituksena tulevasta. 10 tunnin jälkeen puhkesi samasta jalasta toinen rakko ja nyt alkoi jo hiukan ***uttaa. Juoksu ei häiriintynyt mitenkään, mutta tällä menolla jalat olisivat kisan lopussa melkoista lihamureketta. Otin seuraavaksi tavoitteeksi 100km saavuttamisen ja se tulikin täyteen niukin naukin alle 11 tunnin. Aikataulullisesti kaikki oli täydellisesti kunnossa. Kaikesta huolimatta joskus 11,5 tunnin kohdalla tein päätöksen, että tämä homma loppuu 12 tuntiin. Jalkaterät olivat liian rikki jatkaakseni vielä toisen mokoman. Juoksu kulki kyllä loppuun saakka ja olisi varmaan kulkenut vielä useamman tunnnin, mutta vaurioennuste alkoi vaikuttaa siltä, että jatkamalla loppuun asti juoksisin itseni useammaksi viikoksi varikolle. Ja koska kyseessä ei ollut kauden 1. (eikä edes 2.) tavoite, niin katsoin parhaaksi keskeyttää mieluummin kuin rikkoa itseäni enempää. 12 tunnin tulos oli 108,8km, mikä on itse asiassa oikein hyvä. Sijoituskin oli keskeytyshetkellä noussut mukavasti ja oli 15. Harmi vaan, että tämä ei ollut 12h-juoksu.
Harmittaahan se keskeyttäminen silti. Pakko myöntää, että on tuo 24h aika kova pala. Kuvittelisin, että kyllä se ulkona menisi (ja maastossa varsinkin), mutta nyt Esportin mondo osoittautui liian kovaksi ja sisäratajuoksu liian tylsäksi meikäläisen makuun. Ihan heti en tämmöiseen leikkiin lähde uudestaan, mutta jonkun 6h- tai 100km-kisan voisin kuvitellakin juoksevani. No, tulipahan koitettua ja oppirahareissuna tuo oli oikein hyvä. Ennenkaikkea tankkaamisesta ja sen onnistumisesta tuli arvokasta tietoa tuleviin koitoksiin. Lisäksi ohjeet "ÄLÄ PYSÄHDY" ja "KENGÄT PYSYY JALASSA" on syytä pitää mielessä myös jatkossa. Ensimmäistä rikoin ja sen tunsi kyllä kivuliaasti nivelissä liikkeellelähdön jälkeen. Kengät pysyivät jalassa keskeytykseen asti, mutta jos olisin ne aiemmin ottanut pois, niin en olisi niitä enää vetänyt jalkaan. Oikein hyvä ohje siis sekin.
Kisa numeroina
42,2km 4:32:25
6h 55,8km
100km 10:59
12h 108,8km
Kisajärjestelyt, väliaikaseuranta ja kannustus oli ensiluokkaista, eli kyllä Endurance kisat osaa järjestää. Jos tämmöinen sekoilu kiinnostaa, niin parempia puitteita on vaikea kuvitella.
 |
| Puma Faas500 |
The Weapon of Choice: Puma Faas500. Ostin nämä monta vuotta sitten, mutta osoittautuivat hiukan liian isoiksi ja jäivät noin 100km jälkeen kaapin perälle odottelemaan parempia aikoja. Nyt ne sitten koittivat. Kenkä on suht hyvin vaimennettu, joten ajattelin sen sopivan hyvin Esportin kovalle mondo-alustalle. Lisäksi lesti on leveä ja koska nuo tosiaan ovat 1/2-kokoa liian isot, on jalalla mukavasti tilaa turvota kengässä.Paitsi, että ei sitten kuitenkaan. Vaimennus kyllä riitti ja kenkä oli hyvä juostava tuommoiseen hitaaseen vauhtiin, mutta kymmenkunta isoa rakkoa päkiöissä ja varpaissa kertovat, että ei sitä tilaa ollut riittävästi. Kynnet sentään pysyivät paikoillaan, joten sen puoleen isompi koko kyllä toimi.
