sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Kaarinan Syysmaraton 2016

Lokakuun 22. päivä ja Kaarinan syysmaraton. Olin 2012 viimeksi Kaarinassa ja silloin oli lunta ja pakkasta, mutta nyt piti oleman hiukan normaalimpi syyssää.  Kisasta oli tavallaan jo sovittu joskus keväällä, kun kaveri päätti aloittaa 40-vuotisbileensä laittamalla vieraat juoksemaan 10km kisan Kaarinassa.  Tämä oli itsellänikin suunnitelmana, mutta kun tässä jäi nyt pari kisaa väliin ja koska vihaan 10km juoksemista enemmän kuin mitään muuta juoksumatkaa, niin päätin juosta kympin sijasta maran.  Lisäksi ajatuksena oli määrittää ns. lähtötaso, mistä talven reenit aloitetaan, kun etäisenä ajatuksena olisi ehkä kevättalvella käydä vetäisemässä semmoinen kunnon mara, mihin olisi oikein reenattukin ja voisi parhaassa tapauksessa lähteä hakemaan uutta ennätystä.  Nyt ei ollut todellakaan ennätys hakusessa, eikä edes keväisen maran vauhteihin olisi todennäköisesti paukkuja.

Pohjilla oli siis akillesvamman takia lähes täysin juoksuton syyskuu.  Lokakuussa hölkkäilin epäsäännöllisesti ja testailin jalan kestämistä.  Jos ihan rehellisiä ollaan, niin ei se kinttu ihan 100% kunnossa vieläkään ole, mutta selkeästi parempi kuitenkin.  Juoksu on pääasiassa kivutonta ja suurimpana vaivana on oikeastaan oikean akillesjänteen jäykkyys, mikä tekee askeleesta hiukan töksähtelevän.  Näistä lähtökohdista joku itseäni fiksumpi olisi saattanut jättää osallistumatta, mutta itse kun en ole tämän fiksumpi, niin siellä sitä oltiin, lähtöviivalla.  Lähtökohtana oli kuitenkin, että mitään maratreeniä tässä ei nyt vedetty pohjille, vaan lähinnä muutama terävä vetotreeni, joilla koitin vähän herätellä kroppaa vauhdikkaampaan kyytiin.  Kaksi viikkoa ennen kisaa kävin vetäisemässä testipuolikkaan "marasykkeillä" ja päätin, että jos menee yli 1:35, niin mihinkään maralle on turha lähteä.  Meni 1:34.48, eli kirkkaasti alle, joten ei siitäkään saanut tekosyytä olla juoksematta. Hitaampaa ja tuskaisempaa se oli kuin odotin, mutta tekosyinä oli valmiiksi keksittyinä hirveä tuuli, tukkoon kyykätyt jalat, ei juotavaa/energiaa mukana yms.  Luontevasti olen aina mieluumminkin yli- kuin aliarvioinut kykyni ja kapasiteettini, joten loogisena johtopäätöksenä oli, että levänneenä ja tuoreemmilla jaloilla tuota vauhtia menee kyllä koko mara.  Tavoitteeksi siis 3:10 alitus, mielellään reilusti.  Kisataktiikkana vetää semmoista 4:20-4:25min/km -vauhtia niin pitkään kuin jaksaa ja täysiä loput.  Helppo nakki.

Kisapäivän sää oli kylmä ja tuulinen.  Lämpöä oli pari astetta ja tuuli oli jo aamusta suht kova. Shortseissa silti lähtöviivalle, yläkertaan pitkähihainen kompressiopaita, päälle vielä toinen pitkähihainen ja ohuet sormikkaat käteen. Kai näillä tarkenee.  Juoksu lähti hyvin liikkeelle, syke pysyi sopivan matalana ja vauhti asettui helposti sinne suunnitellun 4:20 min/km tuntumaan.  Jo ensimmäisellä kierroksella vastatuuli oli aikamoinen ja myötätuuli vastaavasti siivitti menoa ihanasti. Kaarinassa juostaan neljä kierrosta samaa reittiä ja karkeasti voisi sanoa, että ensimmäinen kolmannes oli suht hyvin tuulelta suojassa, keskimmäinen puskettiin suoraan tai sivusta tulevaan vastatuuleen ja viimeinen kolmannes suoraan myötätuuleen.  Jo ekalla kierroksella vastatuulessa kilometrivauhdit putosivat 4:30 paikkeille ja myötätuuleen pääsi helposti alle 4:15 vauhtia. Aikamoista pumppaamista oli siis vauhdeissa heti alusta alkaen. 10km tuli täyteen ajassa 43.50, eli ihan hyvinhän homma lähti tuulesta huolimatta rullaamaan.  Toinen kierros käyntiin, vastatuuli oli yltynyt ja pahimmillaan vauhdit putosivat jo 4:30-4:40 haarukkaan.  Myötätuuleen ei vastaavasti löytynyt ihan sellaista lentoa kuin ekalla kierroksella, joten pientä hyytymistä oli havaittavissa jo nyt. Puolikkaan väliaika 1:33:35 kuitenkin, joten ihan aikataulussa oltiin.  Kolmannella kierroksella heti vastatuulen iskiessä meno hyytyi täysin.  Vauhdit olivat jo luokkaa 4:50-5:00, eli aika kaukana tavoitteesta, enkä saanut millään kierroksia ulos koneesta, vaikka sykkeiden puolesta varaa olisi kyllä ollut. Saakeli. Sormet oli niin kohmeessa, että en saanut geelejä taskusta pysähtymättä ja kun yritin pilleripussista särkylääkettä kaivaa, en saanut minigrip-pussia auki.  Pieniä juttuja, mutta silti semmoisia, joiden ei pitäisi häiritä itse suorittamista. Nyt häiritsi.  Jossain 25km kohdalla alkoi keskeytyspeikko kummitella mielessä.  Päätin kuitenkin tarkkailla tilannetta myötätuuliosuudelle asti ja katsoa, josko myötätuuleen saisi vauhtia nostettua.  No paranihan se vauhti vähän, mutta ei riittävästi. Jos ei myötätuuleenkaan pystynyt painamaan tavoitevauhtia, niin homman lopputulos alkoi olla selvä.  30km kohdalla katsoin väliajan, joka oli suunnilleen 2.17, eli keskivauhti oli jo pudonnut yli 4:30min/km.  Selvää oli, että parannusta vauhtiin ei olisi tulossa, todennäköisesti päinvastoin, joten alle 3.10 en pääsisi ja 3.15 alituskin tekisi tiukkaa. Se oli sitten siinä.  Hölkkäilin kierroksen loppuun ja 32km kohdalla homma oli valmis. DNF.

Olisi kai sen voinut loppuunkin juosta, mutta nyt jäi juoksematta.  Järkeilin itsekseni, että nyt on fiksumpaa lopettaa ja olla rikkomatta jalkoja (uudelleen), kun kerran millään muotoa tyydyttävää tulosta ei ollut mahdollista saavuttaa.  Korpeaahan tuommoinen keskeyttäminen ja luovuttaminen, kun yleensä ei ole ollut tapana jättää leikkiä kesken, mutta nyt pystyin melko helpostikin perustelemaan itselleni, miksi näin on parempi. Kerran aikaisemmin olen maralla käynyt tällaista taistelua itseni kanssa, mutta silloin juoksin kaikesta huolimatta maaliin. Nyt en. Sinänsä kyllä jännää, kuinka nopeasti meno ja fiilis lopahti, sillä puolimatkassa olin vielä voimissani, mutta siitä noin 15 minuuttia myöhemmin homma oli jo tosi hankalaa. Sen verran olen oppinut, että vielä 25km kohdalla maralla ei saa noin vaikeaa olla. Nyt oli semmoinen fiilis, joka saisi tulla vasta joskus 35km jälkeen.  Miksi sitten kävi kuin kävi? Tavallaan se tavoitevauhti irtosi ekalla puolikkaalla ihan riittävän kevyesti, mutta ei vaan ollut paukkuja ylläpitää vauhtia enää sen jälkeen, kun väsy alkoi painaa.  Vauhtikestävyys ei ollut siis lähelläkään vaadittavaa tasoa. Myönnän nöyrästi nyt ylimielisyyteni ja aivan liian optimistiset kuvitelmat tämänhetkisestä kunnostani.  Maratoni on sellainen matka, että se kyllä palauttaa tällaisen koppavan juoksijan hyvin nopeasti maan pinnalle. Olin tämän ehkä unohtanut, kun keväällä meno oli aivan erilaista ja muuten en ole tosissani maraa muutamaan vuoteen nyt juossutkaan.  Kai sitä säätäkin voisi vähän syyttää, sillä kylmyys ja tuuli laskivat hiukan fiilistä, mutta ei tämä nyt siihen kaatunut. Liian kova tavoite kuntoon nähden, siinä se.  Jos nyt jotain positiivista etsitään, niin yksi tavoite täyttyi ja nyt on ainakin tiedossa, kuinka syvästä kuopasta tässä aletaan kaivamaan kuntoa esiin. Jos keväällä on tähtäimessä ennätys, niin hippasen verran on hommia edessä.

Garmin data
Tulokset

Mukava kisahan tuo Kaarina on.  Järjestelyt pelaavat ja reitti on nopea.  Tämä myöhäinen ajankohta tietysti tekee sen, että sääolosuhteet voivat olla käytännössä ihan mitä hyvänsä.  Pieninä parannuksina näkisin, että kisaan tulisi chippi-ajanotto (saisi kisan jälkeen virallisia väliaikoja) ja maalikello olisi näkyvillä.  Myös oman väliaikaseurannan kannalta olisi helpompaa, jos kisa juostaisiin neljänä vakiomittaisena kierroksena.  Nyt alun "kunniakierros" tekee sen, että esim. kahden kierroksen jälkeen ei olla puolimatkassa, vaan jo noin 500m yli.  En tosin hetkeäkään usko, etteikö tätä olisi tehty, jos se suinkin reittisuunnittelun puitteissa olisi mahdollista, joten eipä siitä sen enempää.

Nike Flyknit Lunar 2
The Weapon of Choice: Nike Flyknit Lunar 2.  Luottokenkä, joka ei pettänyt taaskaan. Akilles on kunnossa ja pohkeet samoin. Rullaa mukavasti ja vaimentaa riittävästi.