NUTS Karhunkierros 160km 2017

Sitten kohti kevään ja toivottavasti koko kauden pääkisaa. 26.5. oli vuorossa totista ultraamista Rukalla NUTS Karhunkierroksella.  Alunperin ilmoittauduin syksyllä kisaan sillä ajatuksella, että saan tästä hyvän harjoituskisan UTMB:a varten.  Viime vuonna pisimmät kisat olivat noin 120km ja 18-19 tuntia, joten tarkoituksena oli lähteä hakemaan kokemusta vielä pykälää pidemmästä kisasta sekä matkaltaan että kestoltaan.  Parhaimmillaankin 160km matkassa kestäisi yli vuorokauden, joten ajattelin, että on hyvä harjoitella tällaista pitkäkestoista suoritusta ennenkuin UTMB:lle lähtee könyämään vastaavaa matkaa yli 1,5 vuorokaudeksi.  Noh, kuten aiemminkin on useasti tullut todettua, ei UTMB-arpa tänä vuonna osunut kohdalle, joten KK:sta tulikin sitten se päätavoite.  Vaikka talven treenasinkin suhteellisen säntillisesti, latisti tuo UTMB:n missaaminen harjoitusmotivaatiota ja edellisten talvien/keväiden erittäin määrätietoinen harjoittelu jäi tänä vuonna puuttumaan.  Oikeastaan vasta talven taituttua kevääksi alkoi kisaliekki kasvaa ja kunnianhimo myös KK:n suhteen nousemaan.  Maaliskuusta alkaen sainkin sitten treenattua melko nousujohteisesti ja systemaattisesti, joten hyvässä kunnossa ja luottavaisin mielin lähtöviivalle päästiin.

Viime vuonna kisa juostiin täysin kuivalla reitillä ja kesäisissä olosuhteissa, mutta tänä vuonna olisi luvassa aivan muuta.  Sääspekulaatiot pyörivät somessa jo viikkoja ennen kisaa kuumina, sillä Rukalla oli vielä toukokuun alussakin lunta ihan jumalattomasti, päivälämpötilat olivat matalalla, eivätkä yöpakkaset tuntuneet loppuvan. Reitillä voisi olla siis lunta, mutaa, tulvat tai kaikkea edellämainittua. Pahimmassa tapauksessa lunta olisi vielä niin paljon, että kisassa kahlattaisiin hangessa tai sitten tulvahuippu osuisi juuri kisa-ajankohtaan ja reittiä jouduttaisiin muuttamaan.  Nämä kaikki tekijät johtivat siihen, että mitään kovin kummoisia aikatavoitteita kisaan ei pystynyt tekemään, vaan tavoitteena olisi ainoastaan maaliinpääsy, mikä sekään ei tietty tällaisella matkalla ole hyvissäkään olosuhteissa mikään itsestäänselvyys.  Olin tosin aiemmin keväällä spekuloinut, että "normaaleissa" olosuhteissa kisa voisi taittua johonkin 24-28 tuntiin, mutta nyt asetin tavoitteeksi vain ja ainoastaan maaliinpääsyn 36 tunnin aikakaton rajoissa.  Sillä maaliin olisi päästävä, koska tarvitsisin tältä vuodelta 5 UTMB-pistettä ollakseni taas ensi vuoden arvonnassa mukana. KK on 6 pisteen kisa, joten maaliinpääsyllä varmistaisin pisteet ja loppukaudesta ei tarvitsisi murehtia tästä asiasta enempää. Tavallaan tämä antoi valtavasti motivaatiota kisaan, sillä lähtökohta oli, että kisa EI jäisi omasta syystä kesken. Jos jäisi, niin se johtuisi sellaisesta loukkaantumisesta, että jatkaminen olisi mahdotonta tai järjestäjien toimesta reitiltä poistamisena. 

Startti oli perjantaina klo 12.00, joten sai nukkua kunnon yöunet ja hoitaa vielä aamupäivällä kaikki valmistelut kuntoon.

(c) ONEVISION.fi / Juha Saastamoinen

Startissa sää oli mitä parhain. Sopivan lämmin, ettei  tullut kylmä eikä kuuma ja aurinkokin paistoi välillä.  Ja matkaan. Suorilta ylämäkeen ja 300m jälkeen hankeen, eli sukat pysyivät kuivana suunnilleen ensimmäiset 3 minuuttia.  Oli kai sinne hankeen jotain poluntynkää etukäteen tehty ainakin reittimerkitsijöiden toimesta, mutta aikamoista kahlaamista se silti oli.  Olin varmaan jossain 15 joukossa, joten edellä olevat paransivat polkua ja me hölkkäiltiin perässä. Tai no, ei siinä montaa juoksuaskelta otettu, kun lumen lisäksi vedettiin ylösalas vaaroja. Konttaisten huoltoon (6,7km)  ajassa 1.16, mikä oli kuitenkin huomattavasti nopeampaa kuin mitä olin arvioinut. Lumihommat jatkuivat vielä kuitenkin suunnilleen 10km huollon jälkeen ja jo tässä vaiheessa mieleen tuli ajatus, että onpas kyllä mukavaa, että saa noin vuorokautta myöhemmin könytä samat lumirännit toiseen suuntaan. Maasto muuttui kuitenkin tasaisemmaksi, joten satunnaisia juoksuaskeliakin pääsi ottamaan, mutta edelleen eteneminen muistutti enemmän korpivaellusta kuin juoksukisaa. Jo ennen Juuman (23,6km) huoltoa, mutta varsinkin jälkeen, lumi loppui ja polku oli hyvää, nopeaa juostavaa. Meitä oli semmoinen 5-6 hengen porukka, joka vaihtelevasti hajosi pienempiin ryhmiin, mutta aika samaan tahtiin matka kaikilla eteni. Sitä iloa riitti reilut 10km, kunnes oma kone alkoi tökkiä ensimmäisen kerran. Tuli potkittua varpaita juuriin, kompasteltua kiviin ja kaikki rytmi oli juoksusta pois.  Pikainen diagnostiikka kertoi, että mitään ei ole vialla, jatka matkaa. Jatkoin ja reilun 5km jälkeen alkoi taas meno maistua. Tässä kohtaa myös maisemat olivat reitin komeimpia, polku sileää ja sain vielä kaverinkin kiinni, joten hyvällä fiiliksellä kohti Oulangan (55,5km) huoltoa ja dropbagia. Huollossa kuivat sukat jalkaan, vähän proteeiinijuomaa huiviin ja kavereilta taputukset olalle. Aikaa tuhraantui about 10-15 minuuttia ja sukat olivat märät heti, kun kengät sai takaisin jalkaan, mutta keho ja mieli ravittuina kohti viimeistä etappia ennen kääntöpaikkaa. Lähdin huollosta hiukan muuta porukkaa aiemmin liikkeelle, joten aika pitkälle yksin sain juosta tätä väliä. Vauhti pysyi ilmeisesti vähintäänkin kohtuullisena, sillä takaa ei tullut ketään ohi ja saavutinkin muutaman kilpakumppanin. Helpoillakin polkuosuuksilla oli kuitenkin hankala pitää yllä tasaisen reipasta (?) juoksuvauhtia, joten valitsin taktiikaksi juosta 200-300m ja kävellä parikymmentä metriä. Näin sain vähän rytmiä rikottua ja ehti katsella maisemiakin. Arvelin tässä vaiheessa olevani jossain 10. sakissa ja Hautajärven (82,9km) kääntöpaikan lähestyessä aloin odotella vastaantulevia kärkimieheiä. Ykkönen tuli vastaan 5km kohdalla, kakkonen 3km, kolmonen 1km ja nelonen noin 500m ennen huoltoa. Saavuin huoltoon aika tarkkaan varttia vaille puolenyön, eli aikaa oli kulunut 11.45 ja huoltorakennuksessa ei ollut yhtään kilpailijaa. Mitä helvettiä? Mä olen puolivälissä muutaman tunnin odotettua/pelättyä nopeammin, hyvävoimaisena ja sijoitus on viides. Tämähän sujuu aika mukavasti.  Heti perässä porukkaa alkaa lappaamaan huoltoon, joten en mitään valtavaa kaulaa ollut ehtinyt edellisen etapin aikana tehdä, mutta samapa tuo. Olin budjetoinut huoltoon 20 minuuttia, mutta puoli tuntia siinä lopulta vierähti. Kuivat sukat jalkaan, vaihtopohjalliset kenkiin, vähän puuroa ja alkoholitonta olutta ja ei muuta kuin takaisinpäin. Väkevällä itsesuggestiolla sain valehdeltua itselleni, että hommahan on puolivälissä. No, tyhmempikin tajuaa, että ei todellakaan ole, sillä vaikka matka on sama, tulee siihen kulumaan aikaa merkittävästi enemmän.  Lähdettiin kaverin kanssa yhtä matkaa liikkeelle, mutta jo muutaman sadan metrin jälkeen todettiin, että mun vauhti taitaa olla parempi, joten jatkoin yksin. Vajaan kilometrin jälkeen yksi kilpakumppani viiletti ohi, joten tässä kohtaa olin siis kuudentena ja tietäen, keitä edellä oli, en mitenkään kovin toiveikkaasti suhtautunut sijoituksen paranemiseen.

(c) ariñovisuals

Tässä kohtaa oli jotenkin yllättävän paljon tapahtumaa, sillä seuraavat 20km hitaampia juoksijoita lappasi vastaan, joten tuli oltua vallan poikkeuksellisen sosiaalinen siinä moikkaillessa vastaantulijoita ja puhuttua siis välillä ihan oikeille ihmisille, eikä vain itsekseen.  Niin joo ja olihan siinä tietysti tullut yökin jossain vaiheessa. Yötä ei tosin huomannut muusta kuin siitä, että ei tarvinnut käyttää aurinkolaseja ja tuli vähän kylmä. Ja sitten tuli vähän enemmän kylmä. Ja sitten tuli ihan älyttömän kylmä. Reagoi, tee jotain, kohta käy huonosti. Sormet oli ihan umpijäässä ja muutenkin oli aika hyytävä olo. Juoksu kulki edelleen jotenkuten, mutta pää alkoi hidastua kropan kohmettumisen myötä, sillä juokseminen ei pelkästään pitänyt miestä riittävän lämpimänä. Energiavajeesta ei ollut kysymys, vaan oli pelkästään kylmä, sillä pakkasta oli ehkä viitisen astetta. Myönnettäköön, että toimin ehkä hiukan liian hitaasti, mutta toimin kuitenkin. Just tämän takiahan mulla oli liivissä mukana merinoaluspaita, joten se päälle ja samalla kertaa kofeiinipitoista geeliä sisään. Keho alkoi lämmetä ilahduttavan nopeasti ja pääkin selveni, joten enää olivat sormet jäässä. Niiden kanssa selviäisin kyllä seuraavaan Oulangan (110,3km) huoltoon, missä olisi dropbagissa lisäsormikkaat odottamassa. Just ennen huoltoa ohitin ennen kääntöpaikkaa neljäntenä olleen juoksijan ja sijoituskin kohosi takaisin viidenneksi. Ilmeisen pahoja vatsaongelmia oli kilpakumppanilla, joten sinällään sääli, että oma sijoitus paranee muiden kärsimien ongelmien myötä, mutta toisaalta näillä pitkillä matkoilla kaikenlaista sattuu.  Neljäntenä oleva juoksija teki juuri lähtöä huollosta, joten en kovin paljoa ollut siis jäljessä hänestäkään. En tuhertanut tällä kertaa huollossa liian kauaa, vedin proteeinijuoman, otin aurinkolasit mukaan (jotka olin mennessä jättänyt, kätevää), täytin juomavarastot  ja jatkoin matkaa. Seuraava huoltoväli oli matkaltaan pisin, joten juotavan riittävyys menisi todella tiukalle. Tullessa mukana ollut 2 litraa oli riittänyt just, mutta nyt vauhti olisi hitaampaa, joten tiukalle menisi. Arvioin, että etappiin menisi viitisen tuntia, joten aika harkiten pitäisi juoda. Ja samaan aikaan olisi ensisijaisen tärkeää pitäisi nesteytyksestä ja energiansaanista huolta. Hitto. Onneksi enää ei ollut (kovin) kylmä, aurinko nousi, fiilis oli hyvä, juostakin jaksoi, joten paljon huonomminkin voisi mennä. Tässä vaiheessa matkaa oli takana siis suunnilleen 110km ja aikaa kulunut 17h14min. Että olihan tässä jo jonkin verran ulkoiltu.

Siinähän se seuraava 32km sitten meni. Vauhti hidastui toki, mutta eteenpäin mentiin silti pääosin juoksuaskelin. Jossain 135km kohdalla ohitin neljäntenä olevan juoksijan ja jotain ongelmia sielläkin näytti olevan. Sain ohituksesta hyvän buustin ja kykenin (kumma kyllä) parantamaan vauhtiani. Ajattelin härskisti hyödyntää tilaisuuteni ja pyrkiä tekemään eroa mahdollisimman paljon, sillä olin aiemmin huomannut, että en vauhdillisesti tuolle kaverille pärjää, jos hän saa itsensä tokenemaan. Muuten kulki edelleen kohtuullisen hyvin, mutta sitten loppui se juotava. Onneksi huoltoon ei ollut kuin muutama kilometri, joten säännöstely lähes onnistui, mutta kyllä koko lailla kurkku kuivana silti huoltoon saavuin. Muutaman minuutin tankkaustauko ja into piukassa kohti viimeistä 24 kilometriä. Tämähän on kohta taputeltu. Tai sitten ei, sillä tullessa oli tuohon matkaan mennyt 3h36min, nyt menisi reilusti enemmän. Varovainen arvioiabout 5 tuntia.

Jonkin verran huollon jälkeen lyhyellä tiepätkällä tuli kaveri autolla vastaan ja siitä lennosta heitettiin ylävitoset. Tekee kuulkaas aika hyvää päälle, kun on viimeiset 8 tuntia ollut ja palellut yksinään siellä pusikossa ja sitten yht'äkkiä näkeekin (kisaan osallistumattoman) tutun ja saa vilpittömät kannustukset. Helvetin hienoa, kiitos.

Eteneminen (en enää puhu juoksemisesta) oli suhteellisen vaivatonta, edellä oleva kilpailija oli kuulemma reilun tunnin päässä ja takana tulevia ei näkynyt eikä kuulunut. Muistin toki tarkistaa tilanteen taaksepäin kaikissa avarissa paikoissa vain todetakseni, että kyllä täällä aika yksin ollaan. Ja sitten alkoi se lumiosuus ja meno hyytyi siihen. Pähkäilin kyllä mielessäni, että tuskinpa takana tulevatkaan siinä lumirännissä juoksevat, joten reippaalla marssilla pitäisin varmaankin sijoitukseni. Ainut ongelma oli, että kävellessä ne kilometrit hupenevat kovin, kovin hitaasti, mutta vähenivät kuitenkin. Juuri ennen viimeistä huoltoa alkoi lyhyempien matkojen kärkimiehiä lapata tipotellen ohi, joten tuli jotain tapahtumaakin ympärille. Tosin melko masentavalta oma vauhti vaikutti noiden huippumiestin rinnalla.  Vaarojen ylitykset vielä edessä ja aika pian huollon jälkeen loppuun ajetut jalat sanoivat yhteistyösopimuksen irti. Melkein ne kestivät koko matkan, mutta viimeinen vitonen oli kyllä silkkaa murhaa. Ylämäkeen pääsin vielä jotenkin, mutta alamäet olivat mahdottomia. Jotenkin se matka vaan silti lopulta loppui. Olin 500m päässä maalista ja loivaa alamäkeä enää jäljellä. Jostain syövereistä kaivoin vielä tilkkasen kivunsietoa ja etäisesti juoksua muistuttavalla tyylillä ylitin maaliviivan. Matkaa takana 165,8km ja miltä tuntuu?  Ei oikein miltään, lähinnä helpottuneelta.

Loppuaika oli 28:07.12 ja sijoitus 4/37.  Miehiä starttasi kisaan 65, joten keskeytyksiä tuli 28. Keskeyttäjien osuus oli siis 43%, mikä on aika paljon.  Naisissa maaliin tuli kilpailijoista 4/8.

Tulokset
Garmin data

Olen mä oikeasti todella tyytyväinen suoritukseeni ja ennen kaikkea sijoitukseeni.  Suomen pisin polku-ultra, melko haastavat olosuhteet ja meikäläinen paineli kohtuullisella ajalla neljänneksi. Loppuaika oli selkeästi pelättyä parempi, vaikka kyllähän ne lumiolosuhteet menoa hidastivat ja söivät voimia.

Mikä meni hyvin?
Uskallan väittää, että aiempi kokemus näkyi siinä, että tein mielestäni suurimman osan ajasta oikeita päätöksiä. Aloitin rauhassa, en kiirehtinyt helpommillakaan osuuksilla, kun huomasin, että vauhtini riittää aika hyvin ryhmässä. Varustevalinnat olivat oikeat sekä vaatteiden että kenkien osalta, energia- ja juomahuolto oli tarkasti suunniltu ja pidin suunnitelmasta kellon tarkasti kiinni loppuun saakka.  Johtuen ilmeisesti onnistuneesta tankkauksesta, ei mitään syviä kuoppia matkan varrelle osunut. Etenin koko ajan, toki tasaisesti hidastuen, mutta etenin silti. Ainoastaan aamuyöllä vähän kylmettyneenä ajatukset vähän sumenivat, mutta silloinkin askel vei eteenpäin. Missään vaiheessa en edes harkinnut keskeyttämistä. 

Mikä meni huonosti?
Paluumatka oli hitaampi kuin ennakoin. Olin ajatellut, että se olisi kolmisen tuntia hitaampi, mutta meni siinä lopulta 4 tuntia pidempään. Lisäksi jalkojen totaalinen loppuminen harmittaa, sillä sitä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Toki ne loppuivat vasta ihan viime metreillä, mutta loppuivat silti. Juu ja ainoa varsinainen moka oli, että päädyin laittamaan lisähanskat Oulangan dropbagiin, enkä liiviin mukaan. Jos ne olisivat olleet mukana, olisi yö ollut ainakin pykälän verran vähemmän epämiellyttävä. Aika pieni juttu, mutta just sillä hetkellä se tuntui maailman isoimmalta.

Kisajärjestelyt olivat viimeisen päälle. Kaikki toimi, kuten pitikin ja huoltopisteiden väki oli ystävällistä ja avuliasta.  Tehtiin juoksijalle sellainen olo, että hänen hyvin- tai pahoinvoinnistaan oltiin aidosti kiinnostuneita.  Reittihän oli aivan upea.  Kuivalla kelillä toki teknisesti melko helppo, mutta nyt lumi toi tähänkin oman pikantin lisämausteensa. Maisemat olivat mielettömän hienot ja.ymmärrän nyt kyllä, miksi Karhunkierros on Suomen suosituimpia vaellusreittejä.  Jos tulevina vuosina aikataulut antavat myöten, uskoisin palaavani Rukalle vielä tulevaisuudessakin kisailemaan.  Muille suosittelen kisaa lämpimästi, sillä matkavalikoimasta löytyy jokaiselle sopiva. Kiitos kaikesta ja kaikille.

Inov-8 X-Claw 275

The Weapon of Choice: Inov-8 X-Claw 275.  Nimenomaan tähän kisaan hankittu kenkä.  Raju pohjakuvio, joka piti sekä lumella että mudassa, mutta muuten ultrakenkämainen vaimennus ja tuttuun tapaan täydellinen istuvuus. Sukat oli märkänä koko matkan, mutta silti rakkoja nolla.